Kurkkaus kellarinluukusta

Onko jo turvallista tulla ulos? Olen ollut nyt piilossa kolmatta viikkoa kellarissa. Kaikkihan alkoi silloin tiistaina, kun kuulin portaikosta jotain kummaa ääntä. Aikaisemmin päivällä olin jo varma, että naapurin puimuri ei käynyt ihan normaalilla polttoöljyllä. Silloin en tajunnun vielä asiayhteyttä. Sehän on jättimäinen gerbiilituotantolaitos. Nyt ne gerbiilit yrittävät valloittaa taloni. Hevillä sitä en anna, joten linnouttauduin kellariin. Tiedossa voi olla pitkäkin asemasota noita megalomaanisia, sinapinkeltaisia hirviöitä vastaan.

Ei hätää, viihdyn hyvin - onhan minulla Mauri ja purkillinen etikkakurkkuja. Kaiken lisäksi vielä hätäpakkaukseni, josta löytyy neljä paketti nuudeleita, iso kirves ja Mika Myllylä. Mikaa tarvitsee, jos tulee ydinsota, uskokaa minua. Ikävä kyllä, gerbiilejä vastaan Mikankaan voiteet eivät riitä. Mika tykkää Mäkkaiverista.

Tätä episodia ajatellessani olen tullut lopputulokseen, että jokaisen olisi syytä koota kellariinsa turvapakkaus. Pakkauksessa on hyvä olla ruokaa, ainakin ravinteita. Kasvilannoitteet närästävät, joten mielummin jotain muuta. Kissanruoka on oiva eines ja se säilyy pitkään. Tämän lisäksi on syytä pitää vaihtokalsarit. Jos ufot tulee, niin on mukavampi olla puhtaissa kalsareissa. Eikä koskaan kannata unohtaa mustaksi korpuksi paistettua viipurinrinkeliä. Se on oiva ase jopa tappajaraejuustoa vastaan. Älkää luottako sokeasti raejuustoon, silläkin on taka-ajatuksia ja se vain esittää kosteaa!

Asemasotaa jatkaen ja muille sotilaille onnea toivottaen,

-Kypäräpäinen Johannes