Torakkaa voissa

Heipä hei vaan uskolliset lukijat!

Viime maanantaina, vai olikohan se sunnuntain vastaisena yönä, tapahtui kummia. Saattoi olla jopa kyseessä toissa tiistai. Pitäisi varmistaa kotikaktukselta miten asia on. Vai onko laisinkaan? Istuin aivan rauhassa meditoimassa olohuoneen matolla kun tunsin oudon tunteen, että minua tarkkaillaan. Onko teillä koskaan sellaista? Tutkailin sisimpääni kaukoputkella ja sinapilla valaen ja tunne ei poistunut lainkaan. Ajattelin, että ehkä minusta on tulossa kirjastontäti. Voisin kuvitella, että se tuntuu vähän samalta. Tai sitten siihen liittyy enemmän pistelyä. Joskus olen meditoinut ja toivonut muuttuvani Harry Potteriksi, siinä huonosti onnistuen. Todennäköisempi olisi Simo Simsalabim!

Aikani tutkailtuani, tutkan sondi esissä, paljastui syy! Lattialistan alta minua tuijotti torakka! Shokeeraannuin ja leivoin paniikkipullan, eihän ollut mitään tarjottavaa. Hannes oli taksikuskin kanssa treffeillä Kelan takana, joten olin täysin vastuussa. Vastuu painaa kovasti ja tunsin olkapäiden menevän aivan lyttyyn. Torakan nimi oli Aulis, Aulis Berger. Kuulemma aatelissukua saksasta. Isänsä oli natsi, ehta natsi. Kuulemma ideologia oli Auliksellakin lähellä ulkoista selkärankaa.

Ajatukseni harhautui hetkeksi. Mietin, että mitähän Don Rosa olisi tehnyt tässä tilanteessa. Kenties tilannut kebabin. Vai olisiko passittanut Auliksen kauppaneuvoksien perässä normaalilyseoon. Tiedä häntä. Miksi muuten häntä tietää yleispäätään. Olen penin hännältä usein kysynyt, eikä se tiedä mitään. Kuulumisetkin on vaan tasaisen harmaata.

Kimpaannuin Auliksen vääräuskoisille mielipiteille ja pimeä puoli sai vallan kahvasta kiinni. Kaksin käsin ilman öljyä. Paistoin Auliksen pannussa. Oli hyvää. Suosittelen timjamin kanssa.

Johannes