Pieniä iloja

Voin ilokseni todeta, että tänään torilta saatavilla ollut tomaattierä oli maukas! Voisin jopa harkita tekeväni kuuluisaa Johanneksen palalihaa ja tomaattia pakoputkessa -reseptiä.

Voisinkin kertoa tarinan toissakesäisistä kesäjuhlistani. Juhlat järjestettiin uuden takapihan kukkapenkin kunniaksi, kauan sitä tehtiin ja lopulta heitettiin koko puska kompostiin. Meitä oli juhlimassa minä, Hovinarri, kaappi-Hannes ja tietenkin lemmikkini Mauri. Juhlat olivat juuri alkaneet ja ajattelin yllättää kaverini tekemällä juuri tuota kyseistä herkkua. Tiesin, että ainakin Mauri viihtyy pakosarjoissa, joten ajattelin ruokalajin sopivan tilanteeseen.

Noh, eihän siinä hyvin käynyt. Unohdin sitten kokonaan lisätä persiljaa lopuksi ja koko kokkaus meni pilalle. Onneksi lähipaikan Mörön kebab oli auki ja tilattiin jokainen kanasalaatti mieheen. Mauri söi tilliä.

Yleensäkin juhlia järjestellessä on vaikea ymmärtää, että paljonko pitää ihmisille varata ruokaa. Minäkin ajattelin ensin, että meille riittäsi 11 kiloa sapuskaa, mutta sen riittävyyttä ei tullut koskaan testattua. Paljonko ihminen syö. Syödäänkö juhlissa sivistyneesti vai kuin barbaarit? Minulla on tapana vetää kuin viimeistä päivää, jos ilmaseksi saa. Usein syön myös vessapaperia, siitä saa kuitua.

Herkullista tomaattia nauttiessa,

-Johannes

Etsintäkuulutus!

Hei vaan.

Nyt on hätä kädessä, Johannes on kadonnut! Johannes lähti perinteiselle sauvakävelylenkille Maunon kanssa ja Mauno tuli lenkiltä yksin. Mauno ei tiedä missä vaiheessa Johannes katosi. Tuulipuvun kahina Maunon vaatteista on niin kova, että he lähtivät lenkille korvatulpat korvissa, täten Mauno ei voinut kuulla jos Johannes on huutanut apua tai kiivennyt puuhun. Johannes tykkää kiivetä puihin ja halata latvoja.

Eli jos näet Keravan metsissä kirkkaankeltaiseen tuulipukuun pukeutuneen miehen, niin palauta se toki blogin etusivulla olevaan osoitteeseen. Löytöpalkkio luvassa!

Ystävästä huolestunu,
HoviNarri

Viides satuloinen

Olipa kerran vihainen kärpänen nimeltä Simo. Simo ei tykännyt olla kärpänen, ei edes keskiviikkona. Se johtui pääosin siitä, että Simo olisi halunnut Entrecote-pihviä. Eihän semmoisella peijoonin imukupilla mitään pihvejä vedetä. Vaikka kovasti Simo yrittikin, niin tukehtumista pidemmälle ei edes pihvinmurua jaksanut imeä.

Simon päässä liikkui synkkiä ajatuksia - taittoviasta ja penkkihöylistä. Simo ei kuitenkaan lannistunut vaan päätti alkaa harjoittelemaan, jotta saisi pihviä nassuun. Simo lähti katsomaan hyvää tuttuaan Antti anakondaa. Simo kertoi Antille ongelmansa ja Antti autuaasti kuunteli. Antti oli kova poika nielemään isoja asioita. Metsän tontut väitti jopa, että Antti oli joskus vetänyt kokonaisen vessanpöntön putkineen päivineen turkkilaisesta saunasta puhumattakaan. Antti olisi oiva kaveri opettamaan syömisen salat.

Kului viikkoja, kului päiviä, kului sukkia, kului käsivoidetta. Lopulta Antti oli saanut salaisuudet selvitettyä Simon kanssa. Simo oli treenannut imukärsästään melkoisen imurin. Intoa puhkuen Simo lähti paikalliseen ravintolaan tilaamaan entrecotea. Simo jaksoi juuri ja juuri lentää koko matkan, sillä imukärsän lihakset painoivat niin paljon.

Lopulta Simu seisoi lautasen edessä mehukas pihvi edessään. Simo katseli pihviä ja mietti "Mistähän kyntöaura tietää kuinka leveäksi vako tehdään". Siinä samassa Simosta tuli vegaani. Simo totesi, että ei nämä pihvit ole se hänen juttunsa.

Nykyisin Simo toimii imurina teollisuuslaitoksessa.

Sen pituinen se,

-Johannes

Miksi lukea omaa blogia?

Hei taas.

Katsoin tuota lukijalistaa, ja ihmettelin että miksi me (minä ja Johannes) luemme omaa blogiamme? Eikö me jo lueta sitä, kun sitä kirjoitetaan? Tarviiko jo kirjoitettua ja luettua lukea vielä uudelleen? Onko lukeminen kirjoittamisen jälkeen hieman hölmöä? Tässä aamukahvin kera näitä pohtiessani teimme päätöksen: emme enää ole lukijoita omassa blogissamme.

Joten älkää huolestuko. Luemme vieläkin omaa blogiamme, mutta luemme sitä jo ennen kuin se on julkaistu. Olemme siis meedioita!

//HoviNarri

Kenguru

Hyvää päivää!

Nyt on hätä. Kun eilen illalla konttasin kotiin tuosta lähipubista, niin tapasin kengurun. Hän loikki siinä liikennevaloissa odottaen vihreää valoa. Tervehdin häntä, ja hän vastasi. Esittelin itseni, ja hänkin esitteli itsensä. Sanoi olevansa Kössi Kenguru. Tivasin häneltä pitkään sukunimeä, ja viimein tajusin, että hänen sukunimensä on Kenguru. Ajetella; hän on kenguru ja sukunimi on Kenguru.

Miksei ihmisilläkin olisi samanlainen tapa nimetä? Minä olisin HoviNarri Ihminen, Johannes olisi Johannes Ihminen... Tämä olisi paljon helpompaa. Ei tarvisi opetella sukunimiä, vaan voisi aina olettaa tietävänsä jonkun pienen osasen ihmisestä - hänen sukunimen.

Mutta mites sitten, jos omaa vain yhden nimen? Kuten Cher, Madonna taikka Frederik. Mikä heidän nimensä olisi sitten? ChIhminen, MadonIhminen ja FredIhminen? Dannylle tämä tuottaisi jo vaikeuksia. Vaikee on lausua DanIhminen. Minulle tämä on mahdotonta. Kerroin asiasta Johannekselle, ja hänen kieli meni solmuun. Oltiin sitten terveyskeskuksessa pari tuntia ja arvatkaapa mikä oli lääkärin neuvo?

Vastaus: Lausu DanIhminen toisinpäin. Kirjoitin sitten lapulle NenimhInaD. Johanneksen huonon näön takia meillä meni kolme tuntia lisää terveyskeskuksessa. Viimeinkin kieli saatiin oikaistua ja sitten lähdimmekin uudelle pubirundille.

On tämä elämä ihmeellistä!

//HoviNarri Ihminen

Kuinka kauas on pitkä matka?

Olin tuossa juoksulenkillä eilen. Mietin siinä postilaatikot ohittaessani, että jopas on pitkä matka. Käännyinkin takasin, tulihan sitä jo sauvottua. Heräsikin sitten kysymys, että kuinka kauas on pitkä matka? Pitääkö matkata pitkälle, että olet kaukana?

Minusta asia on suhteellinen. Jos olen ulkoiluttamassa lemmikkimarsuani Mauria, niin silloin olen jo kaukana kun pihalaatoilta pääsen. Mutta jos Narrin kanssa menemme Tenolle lohia katsomaan, niin eihän siinä ole matka eikä mikään. On se kumma.

Entä voiko lähiössä asua kauempaa tulleet? Taikka jos haluaa kaukomatkalle, niin riittääkö sitten Urjala?

Syntyjä syviä miettiessä,

-Johannes

Seminaarin satoa

Minua pyydettiin puhumaan "Maailman talous 2009 - mitä laman jälkeen ja paljonko maksaa motti halkoja" -seminaariin.

Ajattelin jakaa puheeni näin sähköisessä muodossa:

"Vuosi 2009 tulee olemaan talouden monimediakentällä erittäin haastava. Vaihtelevalla menestyksellä myös Maailmantalous yksinkertaistaa asianosaisiin kohdistuvia ongelmia. Jotta emme unohtaisi yhteisön pyrkimyksiä, todettakoon, että meneillään olevan nousukauden kasvunäkymien taantuminen ratkaisee ongelmia tutkittaessa laajentuvia markkinoita ja uusia induktiivisia tuotantomenetelmiä. Eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta verottajan toiminta tässä tilanteessa näyttelee keskeistä osaa pohdittaessa järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja.

Oudoksuttavaa kyllä, on useasti todettu, että Euroopan talouteen kohdistuva paine avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti reaktiota tämänhetkisen tilanteen suhteen. Täytyy siitä huolimatta että maailmalla on viime aikoina tapahtunut paljon, todeta, että globalisoituva liiketalous panostaa interaktiivisuuteen ajattelematta peräänkuulutettua lakonisuutta.

Universaalista näkökulmasta katsoen pankkikoneiston saneerauspaine johdattelee meidät ja tukiryhmämme kohti laajentuvia markkinoita."

-Johannes Ystävä, myös talouden emeritusprofeetta.

Uusi kysely

Tämä on lukijoiden suosikki. Edellisen kyselyn "Mitä kysytään seuraavaksi" voitti vaihtoehto b. "Paras ikä".

Pakko myöntää lievä pettymys, sillä olisin kovasti halunnut tietää lukijoiden mielimatkakohteet. No ehkä seuraavalla kerralla. Sitten näkee kuinka meikkipöytä tai ankkalinna pärjäävät.

Ei muuta kun lempi-ikää kertomaan!

-Johannes

Miksi hyttynen pistää aina minua?

Olen tässä taannoin miettinyt, minkä takia hyttyset syövät aina minua. Miksei naapurin Liisaa tai kaupan Anelmaa. Tuossa taannoinkin kolme viikkoa sitten torstai-illan alkuna, olimme tulossa Hovinarrin kanssa perinteisestä bingosta ja solariumista näin siilin kävelevän tien yli. Eikä siinä vielä kaikki, myös mäyrä huuteli jotain rivouksia puhelintolpan takaa. Narrin kanssa pysäytettiin tandem ja käytiin kattomassa, mikä siiliä vaivaa. Samassa julmetun kokoinen itikkaparvi pömähti paikalle. Narri ei tainnut saada yhtään pistosta, toisin kuin minä ainakin 3. Elämä ei ole reilua.

En edes silloin tajunnut sitä, mutta tuossa toissailtana kotiterassilla rasvaillessa itseäni mietin asiaa. Uskon, että hyttyset syövät sinua silloin, jos sinulla ei ole piilolinssejä tai pohkeesi ympärysmitta on alle 74 senttiä. Molemmat hypoteesit toimivat minun ja Narrin kohdalla, Narri kun on tunnettu pohkeidenpullistelija.

En tiedä, olisikohan myös shortsien värillä osaa asiaan? Tai äidin tyttönimellä? Mielipiteitä?

Pohjetta kasvattaen,

-Johannes

Runoja vuosien varrelta

Hei,
Johannes Ystävä ja Domi Dopermann ovat hienoja runoilijoita, ja haluan nyt julkaista pari heidän parhaimpia teoksista. Nauttikaa!

Näkemiin syksy
vähän kyllä ymmärrämme
onnellisuudest’

-Tomi Dopermann


Kädetön mies
pitää löylynsä alasti

-Johannes Ystävä


Työ
perhe
kaverit
aikataulu loputon
laulutunti elämältä
äiti
itku tulee
huomenta kuollut hiljaisuus
ei jalka katuun koske
sano moi hullu
ja
tapa tuska

-Johannes Ystävä


Kylmä ympäristö
tämä seksi maksaa

-Tomi Dopermann


Itke lisää poika
mutta totuus tänne

-Tomi Dopermann


Kauan onni näyttää
kättä päin vapaa
käsi väsy
kulta, kanna matka yli aamun

-Johannes Ystävä


Siinä muutama teos, lisää on tulossa!

//HoviNarri

Neljäs satu

Olipa kerran pienikokoinen ruokamakkara. Ruokamakkaralla oli suuri toive - päästä joskus esiintymään iskelmä-Finlandiaan.

Pimeänä syysiltana se sitten tapahtui. Arkiruokaa syövä sesongin vihannes lauloi tangoa pirttipöydällä ja kehaisi Makkaraa liittymään mukaan. Yhdessä laulaa luikautettuaan vohvelitkin vapisivat kiihkosta. Silloin Makkara tiesi, ettei edes amerikkalaisjalkapallojoukkue pystyisi häntä estämään.

Oli aika harjoitella. Harjoitella ja harjoitella. Paavikin kuuli vatikaanissa, että ruokamakkaralla on kelmeä ääni. Konklaavi kokoontui ja ristiretki käynnistyi. Sodittiin ja taisteltiin, lopulta koitti finaali. Makkara ylpeänä nousi lavalle, unelmansa toteuttaneena, Puolalaisten silmien alle. Hienostihan se meni

Nykyisin ruokamakkara tekee pienempää keikkaa ja ylistää kristillisiä arvoja.

Ruokamakkarakin sen tietää - unelmatkin voi toteutua,

-Johannes

Harrastuksena kaukolämpöputket

Tuhannet ja tuhannet lukijat ovat kyselleet minulta kuumalla linjallani, että mitä tarkoittaa kaukolämpöputkiharrastus. Yksinkertaisuudessaan se on sitä, että bongaan putkia. Suosikkini on Flexwellin putkimallistot, jotka jollain tasolla koskettaa sisimpääni.

Olen suunnitellut perustavani sivustoa harrastajille. Siellä voisi kertoa kokemuksia eri putkien kanssa ja mahdollisesti geokätkeilytyylisesti koordinaatteja erittäin kiinnostaviin kohteisiin. Ainakin kadun vastapuolella asuva, toinen harrastaja, Antero oli erittäin innoissaan ideasta. Antero on aktiiviharrastaja ja asuu jopa erään Casaflex-putkityypin kanssa yksiössä.

Bongaillut jo vuodesta '74,

-Johannes

Mielen hallinta

Heihou,
olin tuossa katkolla, niin en päässyt kirjoittamaan teille tarinoita. Siitä vilpittömät anteeksipyynnöt!

Nyt kuitenkin, kun elämä on taas hallinnassa haluaisin kohottaa maljan. Avatkaa pullo sitä makoista ohrapirtelöä, nauttikaa sen hajusta, sen kylmyydestä ja ottakaa pieni huikka. Tuntekaa kuinka tämä luonnon eliksiiri nappaa teidät mukaan. Kuvitelkaa itsenne television eteen, jossa näette itsenne kesämökillä. Olette laiturilla ja aurinko paistaa. Avaatte pullon luonnon hunajaa ja nautitte sitä. Imette sitä saatanan keksintöä sisuksiin, aivonne pimentyvät ja tämä vie teidät mennessään.

Tervemenoa katkolle!

//HoviNarri

Äänestyksen satoa

Jättimäisen jännittävä äänestys on päättynyt. Toivotuista eläininkarnaatioista kovimmin pärjäsivät: Koala, Naisten kuula, Johanneksen vasen ja ainut kives.

Mullistava tulos tiedeyhteisölle. Koala on siis rinnastettavissa naisten kuulaan. Kalevan kisoissa voisikin kokeilla naisten sarjassa Koalantyöntöä tai vaihtoehtoisesti Johanneksen vasemman kiveksen -työntöä. Luulisi kaaren olevan näyttävä. Toinen asia, joka kyselystä selviää on se, että kivekseni on rinnastettavissa pörröiseen koalaan. Molemmat taitavat tykätä ainakin eukalyptuksesta.

Eukalyptusta levitellessä,

-Johannes

Vieraileva runoilijatähti

Haluan julkaista hyvän ystäväni, Suomen Shakespearen, nykyihmisten toivonpilkahduksen, runoilijoiden aatelisen, kynän kuninkaan - Tomi Dobermannin runon jogurttirakkaus:

"Jogurttirakkaus,
vaikeaa tuo rakkaus.
Jogurttirakkaus,
epätoivoistakin välillä.
Jogurttirakkaus,
sotkuista ja veristä,
mutta niin kaunista."

Runo löytyy yhteisestä runokirjastamme "Tehdä sielusta puurot" (2008, Johannes Ystävä, Tomi Dopermann) ja samoin Tomin omasta runokokoelmasta "Laulavat kulkuset".

Jogurttimaisissa tunnelmissa,

-Johannes

Lenkkeilijä puri karhua Paraisissa

Paraisissa on tapahtunut välikohtaus villin luonnon ja sivistyneiden ihmisten välillä. Karhu oli kiltisti matkalla penkomaan roskiksia, mutta matkalla vastaan tuli vauhkoontunut lenkkeilijä. Karhu yritti rauhoitella tilannetta, mutta lopulta tilanne päättyi siihen, että lenkkeilijä puraisi karhua saparosta. Poliisi selvittää juuri, että jäikö karhulta hunajaa.

Varokaa sinipukuista lenkkeilijää, se puree!

-Johannes