Hei vaan kaikki karvapöksyt ja nakkinaamat!

Pitkästä aikaa olen taas tietokoneen ääressä. Ovat ne Etelä-Afrikan jannut ihmeellisiä.

Voitin siis Keravalla järjestetyn suurbingon ja sain matkan jalkapallon MM-kisoihin. Saavuin perille 2kk sitten ja hengailin Bo Karoo Ruralissa paikallisen heimon luona. Olin ihmeissäni, koska siellähän ei mitään jalkapalloa harrasteltu. Kylän suosituin harrastus oli nitominen. Siellä oli nitojia jos jonkinmoisia. Pieniä, suuria, leveitä, ohuita ja karvaisia.

Olin paikanpäällä Bloemfontein-stadionilla seuraamassa Sveitsi - Honduras peliä. Ja voi kuulkaa - olipahan ottelu! Tämän parempaa jalkapalloa ette tule näkemään. Jos missasitte pelin, niin hyvä tavaton - katsokaa se jostain! Hondurasin joukkueesta erityisesti mieleen jäi Amado "Che" Guevara. Voi veljet mikä pallotaituri ja mohikaani. Ja tätä ette kyllä usko, mutta vieressäni istui paikallinen maitotyttö!!! Eihän siinä peliin voinut keskittyä ollenkaan.

Saavuin siis kisoista kotiin eilen, 2.7.2010. Ja mukaani toin tämän maitotytön. Nimeä en voi paljastaa valitettavasti, mutta kutsuttakoon häntä koodinimellä "Charlize Theron". "Charlize" on myös näyttelijä, mutta en voi kertoa muuta.

Saa nähdä mitä Johannes sanoo siitä, että olen löytänyt elämäni maitotytön. Puhuisipa hän vielä suomea tai minä englantia. Käsikopelolla on mentävä.

ps. Kun kärsin ja kaipasin
ja tahdoin rakastaa
en tiennyt vielä
miten kärsii ja kaipaa se
joka tahtomattaan rakastaa

- Tommy Tabermann


//HoviNarri

Missä on onnenpyörän pelaajat?

Lukijoidemme tietoisuuteen on noussut uusi kysymys, uusi pulma joka vaivaa mieltä kuin keltapäinen ruuvimeisseli raejuustoa.

"Takku kirjoitti...

Mihin ovat kaikki Onnenpyörän pelaajat menneet?"

Erittäin hyvä kysymys. Minäkin havahduin kysymyksestä aivan, en ole nähnyt pitkään aikaan onnenpyörän pelaajia. Olen elänyt normaalia elämää, mutta vasta tuon kommentin jälkeen tajusin, että on jo pidempi aika siitä, kun viimeeksi havaitsin heitä. Siwassakin oli tyhjää.

Aloin miettiä asiaa syvällisemmin. Vaikka kuinka mietin vaihtoehtoja niin aina mieleeni juolahti se perjantai-ilta, kun kuulin outoa rapinaa Narrin kellarista. Voisiko se olla totta? Meidän Narri? Merkit kyllä tukevat kauheaa ideaa. Narri on ollut jo pitkään todella kireällä päällä. Mitä täällä tapahtuu?!

Kuuleeko kellari?! Tai r-kioski?

-Johannes

Onnenpyörä!

Se on onnenpyörän aika! Säännöt on tutut kaikille, jos ei ole niin luntatkaa aikaisemmista onnenpyöristä (nopeimman vuoro, voit ottaa konsonantin, ostaa vokaalin TAI yrittää arvata tehtävän). Kuka vie vuoden ensimmäisen onnenpyörän nimiinsä, kuka sulattaa nimensä hall of famesta ihmisten tajuntaan. Ei hullumpi kaktus. Ps, mistä vaihdetaan kanavaa?

Tämän kertainen aihe on fakta:

S Ä H K Ö
O N
S I N I S T Ä,
E I
H A A R U K K A A

Ei muuta kuin arvailemaan!

-Josmaani

Olemassaolon tarkoitus

Epäilijöille tiedoksi, minäkin olen vielä täällä. Narrin sulatellessa kinkkua eksyin vaatekaappiin. Mistähän täältä pääsee pois, en ole nähnyt valoa ja komero-Hannes vaan nauttii tilanteesta. Pimeys saikin minut miettimään, että miksi meillä on komeroita ja onko komerot missä ekolokerossa.

Ei ole helppoa kellään - ei minulla, ei Hanneksella, ei komeroilla eikä hapankaaleilla. Hapankaalia kun syö, niin kiille kärsii. Suuhygienisti sanoin niin. Mikä on sen elämän tarkoitus, jos kerran kaikki kärsii kiillettä myöten. Onko elämän jälkeen odottamassa 2 neitsyttä ja hehkulamppu. Vai miten tästä kaikesta palkitaan. Entä jos ei olekaan mitään tai pelkkä pyörän tanko. Onko sitten kivaa edes Auliksella.

Anteeksi, että viesti on hieman sekava. Tämä komerossa olo on saanut minut voimaan kuin laktoosi-antero-lantikko tehosekoittimessa. Mikähän on tehosekoitteminen mielipide, taidankin kysyä siltä heti ensi olutjuhlilla.

Hehkulamppua metsästämässä,

-Pimeyden Johannes

Selkäkipujen helvetti

Hei vaan.
Nyt on tosi kyseessä. Makasin joulun jälkeen 3(3) viikkoa Johanneksen lattialla selkäkivuista kärsien. Taisin syödä liikaa tuota ystäväämme Puttea.

Putte oli 8,7kg ja söimme sen Johanneksen kanssa kaksistaan. Tai Johannes söi 201grammaa ja minä loput. Oli siinä sulattaminen. Kolme viikkoa siihen meni.

Viimeinkin kun pääsin ylös siitä olohuoneen lattialta, niin lähdin hiihtämään. En ole hiihtänyt moneen vuoteen. Siitä on varmaan jo 22(22) vuotta aikaa. Olin silloin Akaan kunnassa. Sitä tarinaa en nyt kerro; jätän sen toiseen kertaan.

Nyt selkäkivut ovat suurimmalta osin ohi, vain pieni kolotus oikealla puolella alaselässä muistuttaa olemassaolollaan.

Onko sinulla vinkkejä tähän selkäkipujen helvettiin. Kaikkeni olen jo yrittänyt!

//HoviNarri