Olipa kerran karvainen jänis. Jäniksen nimi oli Jarmo. Jarmolla oli keskiviikkoisin iso krapula, sillä porkkanasta sai tehtyä helposti pontikkaa. Eräänä keskiviikkona Jarmo avasi silmäsä ja sanoi:
"Ohhoh, onpa kova kankkunen".
Jarmolla oli kova kankkunen. Kolmannen nessupaketin jälkeen Jarmo pääsi jo jaloilleen. Jarmo loikki saman tien lähiristeyksen shellin baariin. Jarmo tilasi neljä keppanaa ja yhden raejuustopaketin. Baarinpitäjä ihmetteli:
"Mitä sinä Jarmo teet raejuustolla"
-Perunatuuvinkia, se on hyvää, vastasi Jarmo. Ei aikaakaan, kun tuuvinki oli jo uunissa. Sitten käymään tuli meksikolaisen jäänmurtajan kapteeni ja kysyi Jarmolta tietääkö hän miten pääsee pikkutyttöjen suosioon. Kuin apteekin hyllyltä Jarmo vastasi:
"Putkitongilla". Sitten syötiin tuuvinkia ja käytiin levolle. Illalla Jarmo meni karvanpoistoon ja hänestä tuli posliinijänis. Kylläpä sitten kävi flaksi.
Mikä onkaan tämän tarinan opetus? Toiset käyttää tonkia, toiset ei, mutta kaikki me olemme karvojemme alla posliineja.
-Johannes
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti