Heippahei lapset.
Olipa kerran iso kasa mansikoita. Mansikat olivat Tauno-donitsin hyviä ystäviä ja he yhdessä tuppasivat käymään solariumissa. Joka ikinen keskiviikko ja perjantai heidän iltapäivänsä alkoi aina samalla lailla, kello kahden solariumilla.
Eräänä perjantaina mansikat ihmettelivat kuorolaulun säestämänä yhteen ääneen, että missä se Tauno luuraa, kun ei ole omaa kerrointansa parantamassa. Tauno olikin jäänyt pahan tytäryhtiön pihteihin! Mutta Tauno olikin kova luu, edes tuhannen lyhytelokuvan jälkeen hän ei sokerikuorrutteestaan luopunut. Tauno huuteli vain rivouksia ja toivoi olevansa hutujen ja tutsien luona bambumajassa kaakaota keittelemässä.
Mansikat alkoivat tuumasta toimeen, kun kuulivat, että armeijan kapteenikin on Etiopiasta lähtöisin, ja on teemiehiä. Mansikoiden pelastussuunnitelmaan kuului valtioterrori, jota ei edes latinaksi uskaltanut äännehtiä. Tavoitteena oli vapauttaa Tauno ennen kaukkareiden alkua, Tauno vihastuisi jos missaisi kaukkarit.
Hyvin suunniteltu on vasta suunnitelma ja toteutusvaihe alkoi. Ensin leikittiin lasson kanssa ja sitten ratsastettiin aamun koittoon - lopulta paha tytäryhtiö saatiin selkä seinään vasten. Neuvottelut aloitettiin ja lopulta syötiin jeepissä persikoita.
Tarina päättyi kuin päättyikin onnellisesti. Mansikat ja Tauno jatkoivat solarium-perinnettään kutkuttavan jännittävästi, ja bilgoillat olivat turvattuja.
Sen pituinen se!
-Johannes
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti