Heippis!
Olipa kerran Wallu, visvainen kiiski. Wallu oli erijännä kaveri. Wallu eleli rauhassa koralliriutalla, jossa hän toimi miinanraivaajana. Helppoa se ei ollut, mutta eihän isoisä väittänytkään sen olevan.
Eräänä päivänä Wallu visvaantui koko hommaan ja päätti jättää krooniset suolistotulehdukset taakseen ja suunnata kohti isompia atolleja. Matkalla Wallua vastaan tuli Santtu, saatanallinen salamanteri, joka väitti kivenkovaa, että Neptunus on punainen. Wallu suivaantuneena sanoi Santulle, että olet sinä eri kettu salamanteriksi ja jatkoi matkaa.
Eipä aikaakaan, kun vastaan tuli Kaija, kikkeliheviä kuunteleva karpaasi. Kaija aukoi Wallulle päätään, että eihän ilman adjektiiveja voi tehdä uskonpuhdistusta. Ja sitä paitsi, missä on ne pastilliväriset keräkaalit?
Wallu edelleen suivaantuneena jatkoi matkaansa, eikä antanut ulkoisten häiriötekijöiden vaikuttaa mielentilaansa. Ajatukset kuitenkin kalvivat Wallua sisältä. Näistä visvaantuneena Wallu otti ja poksahti, poks.
Elä ota Wallusta mallia, älä visvaannu!
-Johannes
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti