Pyörremyrskyn pyörteessä.

Tänään 21.4.2009 tapahtui kummia. Tallustellessani Kalevanraittia jouduin pyörremyrskyn keskukseen. Siellä oli hiljaista. Mitään ei kuulunut, vaikka tiesin, että autojen melusaasteen pitäisi kuulua kovana korvien syvimmissä onkaloissa.
Siinä sitten mietin, että mitä jäätelöä olen syönyt viimeeksi, ja vastaus oli: Mustikkajäätelöä.
Oli vuosi 1964 ja olin Teneriffalla. Lihava uimahousuihin pukeutunut italiaano käveli vastaani, ja alkoi kaupata jäätelöä. Olin hämmentynyt. Eihän hänellä ollut edes jäätelövaunua! Siinä sitten sujuvaa italiaa lurittelin, ja kysyin kuinka paljon yksi jäätelö maksaa. Italiaano vastasi, että vain kaksi markkaa sinulle. Yleensä yksi, mutta sinulle kaksi. Koska kyseessä oli tarjous, minun oli pakko tarttua siihen. Ja vielä markkoina sai ostaa, kyllä ulkomailla on ihanaa. Italiaano kaivoi jäätelön takataskustaan (aikamoiset uimahousut) ja annoin hänelle kaksi markkaa.
Lähdin kävelemään hotellille päin ja maistelin mustikkaista jäätelöä. Oi kuinka maukasta.
Sen jälkeen en ole jäätelöä syönyt, koska sen parempaa makukokemusta ei voi maailmassa olla.
Pyörremyrsky heitteli minua pitkin Keravan katuja, ja löysin itseni kotiovelta. Minulla ei ole tietoa siitä, miten olen kotiin päässyt, mutta siinä sitä maattiin kynnyksellä vodkapullo kädessä.
Mutta, se riittää minun päivästäni. Mitä sinulle kuuluu?

//HoviNarri