Nyt on sadun aika. Olipa kerran pyhä istuin. Pyhä istuin oli töissä Vatikaanissa, peruspenkkien unelmatyö kaiken puolin. Kuitenkaan pyhä istuin ei ollut onnellinen - kardinaalit kiusasivat häntä. Monen monta kertaa pyhä istuin yritti selvittää, mikä hänessä on, kun kardinaalit olivat niin ilkeitä. Eihän valtionpäämieskään ollut moksiskaan. Jos homma jatkuisi näin, voisi seremoniat muuttua kurinpidoksi. Eihän siitä tykkäisi edes Niken johtoporras.
Pyhä istuin kuitenkin päätti, ettei vaivu sydänkeskiaikaan. Hän otti pukkia sarvista ja aikoi tulla universaalisti hyväksytyksi. Teollisuusvaltioiden tukemana pyhä istuin kutsui kardinaalit kokoon vanhaan viikinkikirkkoon. Istunto oli pitkä ja hikinen. Asiasta väännettiin ja välillä kadutkin suljettiin. Piikilanka-aidat rakennettiin ja lopulta pyhä istuin sai selville syrjinnän syyn - kardinaalit olivat luulleet häntä Margaret Thatcheriksi. Asia tehtiin selväksi, että eihä pääministeritasoa tässä kuitenkaan oltu, ja pyhä istuin oli ay-liikkeiden puolella.
Niinpä lopulta kardinaalit lopettivat kiusaamisen ja pyhä istuin sai rauhan. Nykyään hän on onnellinen ja asuu liittotasavallassa, eikä kardinaalit ole moksiskaan!
Ei saa kiusata, vaikka toinen näyttäisi Margaret Thatcherilta!
-Satusetä Johannes
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
kiva satu
VastaaPoista