Heipä hei vaan kaikki lumitöiden ystävät!
Nyt on ollut melkoinen ajanjakso takana. Olen ollut pitkällä retriitillä kaukana poissa. Eli siis Tikkurilassa. Tavoitteeni tällä meditoimisen jaksolla oli saada yhteys luontoon ja löytää ananasmehun oikea maku.
No ananasmehun maku jäi edelleen mysteeriksi, mutta tänä aikana kirjoitin runon. Mielestäni runo kuvaa hyvin ihmisen asemaa maailmassa ja korkkiruuvia. Tässä runossa on ehkä vivahde uutta tyylisuuntaa, se ei enää ole niin suoraviivainen ja eleganssi. Ehkä ennemminkin vinoviivainen ja elefantti.
Banaanilaatikot laiturilla
Varpaat vettä kurkottaa
Liplatus hetkeksi taukoaa
Sieltähän Norppa kurkistaa
Onko verkot vesillä?
Minkä sitä luonnolleen mahtaa
Vaiko silakat pakkasessa?
Ponttooni-Tami rannalta vahtaa.
Norppa päätään kohottaa
Sanan ilmoille kajauttaa
”Lohkolämmitin!”
Runo kuvastaa ihmisen yhteyttä luontoon ja uhanalaisten eläinten ahdistusta. Olen miettinyt, että uhanalaiset eläimet varmasti ovat stressaantuneita ja heidän kuuluisi saada jonkinlaista sosiaalitukea tai edes merkkareita. Banaanilaatikot kuvaa riistokapitalismia ja niiden halua olla tekemättä mitään. Toinen banaanilaatikoista on persoonaltaan ihan ok, mutta toinen on erittäin ääriliikemyönteinen.
Myös kustantajani on soitellut aktiivisesti koko vuorotteluvapaani ajan, että mitenkäs se uusi runokirja. Edellistä myytiin niin paljon, että painokset eivät riittäneet alkuunkaan. Olen koko ajan vastannut hänelle rehellisesti, että se tulee sitten kun on peili suorassa. Vinolla peilillä ei tule kuin vääristyneitä nahkiaisia.
Että pysykää housuissanne – paitsi saunassa. Tai iglussa. Iglussa saa olla hameessa. Sekin oli runo, saattaa päätyä tähän uuteen kirjaankin. Tauko on näköjään tehnyt hyvää!
On mukava olla takaisin Keravalla, elämä hymyilee! Hymyillään yhdessä takaisin, vai mitä rekkamiehet!
-Johandeeros Ystäveeros
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti