Olipa kerran vihainen kärpänen nimeltä Simo. Simo ei tykännyt olla kärpänen, ei edes keskiviikkona. Se johtui pääosin siitä, että Simo olisi halunnut Entrecote-pihviä. Eihän semmoisella peijoonin imukupilla mitään pihvejä vedetä. Vaikka kovasti Simo yrittikin, niin tukehtumista pidemmälle ei edes pihvinmurua jaksanut imeä.
Simon päässä liikkui synkkiä ajatuksia - taittoviasta ja penkkihöylistä. Simo ei kuitenkaan lannistunut vaan päätti alkaa harjoittelemaan, jotta saisi pihviä nassuun. Simo lähti katsomaan hyvää tuttuaan Antti anakondaa. Simo kertoi Antille ongelmansa ja Antti autuaasti kuunteli. Antti oli kova poika nielemään isoja asioita. Metsän tontut väitti jopa, että Antti oli joskus vetänyt kokonaisen vessanpöntön putkineen päivineen turkkilaisesta saunasta puhumattakaan. Antti olisi oiva kaveri opettamaan syömisen salat.
Kului viikkoja, kului päiviä, kului sukkia, kului käsivoidetta. Lopulta Antti oli saanut salaisuudet selvitettyä Simon kanssa. Simo oli treenannut imukärsästään melkoisen imurin. Intoa puhkuen Simo lähti paikalliseen ravintolaan tilaamaan entrecotea. Simo jaksoi juuri ja juuri lentää koko matkan, sillä imukärsän lihakset painoivat niin paljon.
Lopulta Simu seisoi lautasen edessä mehukas pihvi edessään. Simo katseli pihviä ja mietti "Mistähän kyntöaura tietää kuinka leveäksi vako tehdään". Siinä samassa Simosta tuli vegaani. Simo totesi, että ei nämä pihvit ole se hänen juttunsa.
Nykyisin Simo toimii imurina teollisuuslaitoksessa.
Sen pituinen se,
-Johannes
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aika koskettava. :D
VastaaPoista