Neljäs satu

Olipa kerran pienikokoinen ruokamakkara. Ruokamakkaralla oli suuri toive - päästä joskus esiintymään iskelmä-Finlandiaan.

Pimeänä syysiltana se sitten tapahtui. Arkiruokaa syövä sesongin vihannes lauloi tangoa pirttipöydällä ja kehaisi Makkaraa liittymään mukaan. Yhdessä laulaa luikautettuaan vohvelitkin vapisivat kiihkosta. Silloin Makkara tiesi, ettei edes amerikkalaisjalkapallojoukkue pystyisi häntä estämään.

Oli aika harjoitella. Harjoitella ja harjoitella. Paavikin kuuli vatikaanissa, että ruokamakkaralla on kelmeä ääni. Konklaavi kokoontui ja ristiretki käynnistyi. Sodittiin ja taisteltiin, lopulta koitti finaali. Makkara ylpeänä nousi lavalle, unelmansa toteuttaneena, Puolalaisten silmien alle. Hienostihan se meni

Nykyisin ruokamakkara tekee pienempää keikkaa ja ylistää kristillisiä arvoja.

Ruokamakkarakin sen tietää - unelmatkin voi toteutua,

-Johannes